Syksy Räsäsen puhe NCDK:n Newroz-juhlassa 29.3.2026

Syksy Räsänen, Sumudin varapuheenjohtaja piti kurdien yhteisökeskus NCDK:n Newroz-juhlassa 29.3.2026 seuraavan puheen.

Kiitos kutsusta, ja pahoitteluni – viimeisten vuosien aikana olen pitänyt niin monia tummia, surullisia puheita, että pyydän anteeksi jos en nyt tavoita sävyä, joka sopii kevään ja valon juhlaan.

Rojava, Lähi-idän demokraattisin hallintoalue, on hävinnyt Syyrian hallitukselle, jonka presidentti on entinen Al-Qaedan ja ISISin johtohahmo. Missä nyt olivat ne toimittajat ja vaikuttajat, jotka nostivat kurdien taistelun valokeilaan silloin kun se sopi yhteen Yhdysvaltojen ja sitä seuraavan EU:n politiikan kanssa, jättääkseen kurdit pimentoon tuulen kääntyessä?

Iranissa Israelin ja Yhdysvaltojen pommitus jatkuu, mistä kärsivät kaikki Iranin asukkaat. Lisäksi ulkoinen uhka ja yritykset kaataa hallinto tiukentaa hallituksen otetta, ja tulee vain lisäämään Iranin hallituksen kurdeihin kohdistamaa sortoa.

Palestiinasta olen puhunut paljon, mutta on silti vaikea löytää sanoja. Aiemmin liian painavina pidetyt sanat kuten joukkotuhonta ja kansanmurha tuntuvat nyt ontoilta, liian kuluneilta ja heikoilta kuvaamaan Gazan palestiinalaisten todellisuutta. Kolmatta vuotta seuraamme ihmisten järjestelmällistä hävittämistä.

En ollut yllättynyt siitä, että Israel aloitti kansanmurhan. Mutta en olisi uskonut, että Euroopan maat tukisivat kansanmurhaa, vieläpä vuosien ajan. Suomi on maksanut kansanmurhan aikana pelkästään Daavidin linko -ohjusjärjestelmästä melkein 80 miljoonaa euroa Israelin valtionyhtiö Rafaelille, joka aktiivisesti osallistuu kansanmurhaan.

Suomen hallitus on liittoutunut niin apartheid-Israelin kuin Turkin diktatuurin kanssa. Jälkimmäinen on tapahtunut osana liittymistä niinsanottuun arvoyhteisö NATOon, jonka halutaan Yhdysvaltojen kanssa takaavan Suomen turvallisuuden. Luulen, että kurdeilla olisi toimittajille ja kansanedustajille paljon kerrottavaa Yhdysvaltoihin luottamisen seurauksista sekä Turkin arvopohjasta jos näillä olisi halua oppia kurdien kamppailusta.

Sekä kurdien että palestiinalaisten kotimaa on pilkottu, heidän itsemääräämisoikeutensa on kiistetty ja molemmista kansoista valtiot yrittävät päästä eroon tai käyttää pelinappuloina: Yhdysvallat, Israel, Turkki.

Mutta kurdeja ja palestiinalaisia yhdistää myös kansalaisyhteiskunnan voima. Kummallakaan kansalla ei ole suvereenia yhtenäistä hallitusta eikä aluetta. Silti molemmat ovat keränneet kansainvälisesti tunnustusta ja tukea. Se ei tule itsestään. Paikan päällä tehtävän järjestäytymisen ja käytävän kamppailun lisäksi kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan sinnikkyydellä on iso merkitys.

Palestiina-solidaarisuusliike, erityisesti boikotteja, divestointeja ja sanktioita ajava BDS-liike on pitänyt palestiinalaiset kansainvälisen politiikan keskiössä, tuonut heidän kamppailunsa paikalliselle tasolle: kuntiin, yliopistoihin, eläkerahastoihin ja parlamentteihin. Se on nyt kenties merkittävin vastavoima Israelin apartheidille.

Palestiinalaisten kohtalo ja kurdien kohtalo ovat molemmat kytköksissä Euroopan maiden politiikkaan, haluammepa tai emme. Euroopan ohjaaminen nykyisestä ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta polkevalta linjasta on avainasemassa molemmille. Ilman Euroopan tukea ei olisi Israelin apartheidia.

Siksi kansalaisyhteiskunnan kasvava yhteistyö, organisaatio ja paine päättäjiä kohtaan on välttämätöntä palestiinalaisten ja kurdien oikeuksien toteutumiselle. Se on välttämätöntä sille että tulee aika, jolloin Kurdistan on vapaa, jolloin Palestiina on vapaa, aika jolloin kehojen kahleet ja sielujen siteet on katkaistu, aika jolloin on niin rikkaita juhlan aiheita, että emme enää muista millaista on pitää surupuheita, jolloin valo karkottaa pimeyden ja kesän tuli palaa.