Sumudin kanta kahden valtion ja yhden valtion malleihin: oikeusperustainen lähestymistapa

Kuva: Hannu Häkkinen

Tiivistelmä: Koska palestiinalaisten keskuudessa ei ole yksimielisyyttä kahden valtion ja yhden valtion mallien välillä, Sumud ei ota kysymykseen kantaa. Toteamme kuitenkin, että Palestiinan valtion perustaminen pelkästään miehitetyille palestiinalaisalueille ei toteuttaisi kaikkia palestiinalaisten oikeuksia. Sumud pyrkii dekolonisaation keinoin oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen kaikille palestiinalaisille.

Sumud haluaa lopettaa Israelin kolonialismin, apartheidin, miehityksen ja kansanmurhan. Työskentelemme dekolonisoivin menetelmin palestiinalaisten ihmisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien toteuttamiseksi.

Solidaarisuusliikkeenä Sumud perustaa kantansa palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan näkemyksiin sekä kansainväliseen oikeuteen. Tällä hetkellä palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan edustavin ryhmä on BDS National Committee (BNC), joka koordinoi BDS-liikettä ja päivittää sen eettisiä ohjeita.

Me seuraamme siten BDS-liikkeen oikeusperustaista lähestymistapaa. BDS-liikkeen vuonna 2005 julkaisemassa vetoomuksessa vaaditaan, että Israel lopettaa miehityksen, takaa yhtäläiset oikeudet Israelin palestiinalaisille asukkaille ja sallii palestiinalaispakolaisten kotiinpaluun.

BNC:n tavoin Sumud ei ota kantaa siihen, millaisilla poliittisilla järjestelyillä nämä oikeudet toteutetaan. Minkä tahansa hyväksyttävän ratkaisun tulee kuitenkin noudattaa kansainvälistä oikeutta, taata kaikkien Palestiinassa asuvien tai Palestiinasta etnisesti puhdistettujen ihmisten oikeudet sekä saada palestiinalaisten tuki.

Valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Suomen, EU:n ja YK:n, nimellisesti eniten tukema poliittinen järjestely on kahden valtion malli. Se tarkoittaa Palestiinan valtion perustamista Israelin rinnalle. Se ei kuitenkaan ole oikeusperustainen lähestymistapa eikä toteuttaisi kaikkia palestiinalaisten oikeuksia.

Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) julisti Palestiinan valtion itsenäisyyden jo vuonna 1988 Gazan ja Länsirannan alueille, mukaan lukien Itä-Jerusalemiin, jotka yhdessä tunnetaan miehitettyinä palestiinalaisalueina (OPT). Toukokuuhun 2025 mennessä Palestiinan valtion oli tunnustanut yli kolme neljäsosaa YK:n jäsenvaltioista (147 valtiota 193:sta). Käytännössä Palestiinan valtio ei kuitenkaan toimi suvereenisti missään, sillä Israel on miehittänyt näitä alueita vuodesta 1967 ja kieltää edelleen palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden muun muassa rakentamalla laittomia siirtokuntia.

Palestiinan valtion viralliset edustajat tavoittelevat loppua Israelin miehitykselle miehitetyillä palestiinalaisalueilla, mukaan lukien kaikkien Israelin siirtokuntien lakkauttamista. Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ), YK:n oikeudellinen pääelin, julkaisi heinäkuussa 2024 neuvoa-antavan lausunnon, jonka mukaan miehitys on laiton ja Israelin on lopetettava se “niin pikaisesti kuin mahdollista” muun muassa vetämällä pois kaikki siirtokuntalaiset. ICJ:n lausunnon jälkeen YK:n yleiskokous äänesti syyskuussa 2024 sen puolesta, että Israelin on lopetettava miehitys 12 kuukauden kuluessa.

Yksikään Israelin hallitus ei ole koskaan suostunut lopettamaan palestiinalaisalueiden miehitystä tai sallimaan Palestiinan valtion perustamista. Sen sijaan Israel on vuosikymmenten ajan kolonisoinut näitä alueita ja tehnyt niistä taloudellisesti riippuvaisia Israelista. Tämä on sisältänyt järjestelmällistä alueiden integroimista ja liittämistä Israeliin sekä segregaatiota ja alikehitystä. Gazassa tämä on kulminoitunut kansanmurhaan ja kokonaisvaltaiseen ihmisten, infrastruktuurin ja luonnon tuhoamiseen.

Vaikka Palestiinan valtio perustettaisiin miehitetyille palestiinalaisalueille, se ei toteuttaisi kaikkia palestiinalaisten oikeuksia. Se ei takaisi Israelin palestiinalaisten kansalaisten yhdenvertaisuutta eikä palestiinalaispakolaisten oikeutta palata koteihinsa, joista suurin osa on nykyisen Israelin alueella. Kahden valtion malli myös sivuuttaa sionistisen liikkeen koko Palestiinan alueelle – siis Israeliin ja miehitetyille palestiinalaisalueille – luoman kolonialistisen apartheid-järjestelmän yhteenkietoutuneen luonteen.

Tämän apartheid-järjestelmän kokonaisvaltaista luonnetta on korostettu Russell Tribunal on Palestinen työhön pohjaten Amnesty Internationalin, Human Rights Watchin ja Israelin arvostetuimman ihmisoikeusjärjestön B’Tselemin raporteissa. Palestiinalaiset ovat korostaneet järjestelmän juuria sionistisessa asuttajakolonialismissa jo pitkään, viime aikoina muun muassa Al-Haqin ja muiden palestiinalaisten ihmisoikeusjärjestöjen toimesta. 

Toinen yhä useammin keskusteltu vaihtoehto on yhden valtion ratkaisu. Se tarkoittaa, että kaikki Palestiinassa asuvat tai sieltä karkotetut ihmiset saisivat yhtäläiset oikeudet yhdessä demokraattisessa valtiossa. Tätä kutsutaan toisinaan Etelä-Afrikan malliksi, viitaten siellä hyväksyttyyn ratkaisuun apartheidin päätyttyä vuonna 1994. Yhden version siitä hahmotteli PLO Yasser Arafatin puheessa YK:ssa vuonna 1974, jossa hän peräänkuulutti yhtä demokraattista valtiota. Yhden valtion mallia ovat kannattaneet palestiinalaiset, israelilaiset ja muut vuoden 2007 One State Declaration -julistuksen allekirjoittajat. Sitä ajaa myös One Democratic State Campaign, joka on laatinut kymmenen periaatetta nykyisen apartheid-valtion dekolonisoinnille ja sen korvaamiselle demokraattisella valtiolla.

Koska palestiinalaisten keskuudessa ei ole yksimielisyyttä kahden valtion ja yhden valtion mallien välillä, Sumud ei ota kysymykseen kantaa muuten kuin toteamalla, että pelkästään miehitetyille palestiinalaisalueille perustettu Palestiinan valtio ei toteuttaisi kaikkia palestiinalaisten oikeuksia.

Yhdistämme oikeusperustaisen lähestymistavan dekolonisaatioon. Palestiinalaiset ovat Palestiinan alkuperäiskansa ja heidän kamppailunsa on taistelua jatkuvaa kolonialistista väkivaltaa vastaan. Oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus on taattava kaikille alkuperäiskansoille, myös palestiinalaisille. Palestiinassa tämä edellyttää sionistisen liikkeen luoman asuttajakolonialistisen hallinnon purkamista ja korvaamista oikeudenmukaisella ja yhdenvertaisella järjestelmällä.

Sumud korostaa oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden käsitteitä tasa-arvon käsitteen sijaan, sillä niiden avulla voidaan ottaa huomioon historialliset epäoikeudenmukaisuudet ja asettaa sorrettujen, erityisesti alkuperäiskansojen, eletyt kokemukset keskiöön. Emme hyväksy ehdollista itsemääräämisoikeutta ja vaadimme korvauksia osana oikeudenmukaisuutta. Vapautuksen viitekehyksen on vahvistettava, että palestiinalaisilla on oikeus kotimaahansa ja tunnustettava heidän jatkuva kamppailunsa vuosikymmeniä kestäneen Nakban (Israelin suorittaman etnisen puhdistuksen ja kolonialistisen hävityksen) keskellä.

Sumud toivottaa tervetulleiksi kaikki, jotka tukevat Palestiinan vapautusta riippumatta siitä kannattavatko he yhtä valtiota, kahta valtiota, ei valtioita lainkaan, konfederaatiota, jotain muuta järjestelyä tai eivät mitään tiettyä näkemystä. Meitä yhdistää sitoutuminen oikeudenmukaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja dekolonisaatioon.